Kuvaus
Saamelaiset, jotka ovat alkuperäiskansa Suomen Lapin, keskisen Ruotsin, keski-Norjan ja Venäjän Kuolan niemimaan alueella, pitävät useita paikkoja pyhinä ja merkityksellisinä. Näitä paikkoja kutsutaan ”seidoiksi” ja ne ovat olleet osa saamelaisten perinteistä uskontoa ja kulttuuria vuosisatojen ajan. Suhdetta seitaan voidaan pitää suhteellisen tasa-arvoisena ja vastavuoroisena. Ihminen kunnioitti seitaa ja uhrasi sille – seidan tuli vuorostaan antaa menestystä elinkeinossa. Toimimaton huono seita saatettiin hylätä ja huonosti seitaa kohtaan käyttäytyvä ihminen saattoi sairastua tai kohdata epäonnea.
Kiviseidat ovat olleet yleensä muusta ympäristöstä selkeästi erottuvia erikoisia kalliomuodostelmia tai isoja luonnonkiviä. Puuseitoja tehtiin erikoisia puita karsimalla, laittamalla puupölkky tai kanto sopivaan asentoon, joskus jopa kaivertamalla puuhun ihmishahmoja. Puuseita oli usein pyhien saivojärvien lähistöllä. Seitoina on ollut myös tuntureita, vaaroja, kalliopahtoja ja erikoisia rotkoja.
Jokaisella saamenkylällä oli aikoinaan oma seita ja uhripaikat seidan vieressä. Kristinuskoon kääntymisen jälkeen 1600-1700 -luvuilla seidat alkoivat jäädä pois käytöstä. Kirkon mielestä saamelaisten seidat ja jumalat olivat epäjumalanpalvelusta ja siksi moni seita tuhottiin.
Taatsi on yksi Saamenmaan tunnetuimmista seidoista. Se on luonnon muovaama kymmenisen metriä korkea ylöspäin kapeneva kivipaasi ja sijaitsee Kittilässä Taatsinjärven rannalla. Lähellä seitakiveä on Taatsinkirkkona tunnettu pystysuora kallio, jota on uhrimenojen ohella käytetty peuranpyyntipaikkana. Alueelta on löydetty mm. kivikautisia asuinpaikkoja ja muinaisjäännösalue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Alue on Metsähallituksen päätöksellä suojeltu suojelumetsä.
Saamelaisten kulttuurin ja paikkoihin, kuten seitoihin, liittyvän kulttuuriperinnön säilyminen liittyy kiinteästi Ylä-Lapin ikimetsien säilyminen. Saamelaisten asuinalueiden metsät ovat viimeisiä koskaan hakkaamattomia luonnonmetsiä Euroopassa. Osa on suojeltu, mutta paljon on vielä suojelematta.
Lahjoitamme Luonnonperintösäätiölle 0,5 euroa jokaista myytyä postikorttia kohti ikimetsien suojeluun Ylä-Lapissa.
Valokuvan on ottanut Markku Nykänen kesällä 2022.
